Värinä indigo on mitä mainioin, sillä sen valon-ja värinkesto ovat hyvät. Indigosta saamme niin syvää yönsinistä ( ks. Pallas-tyynyt) kuin vaaleaa hempeää taivaansinistä ( esimerkkinä Inari-tyynymme ja Inari matto). Värjäämällä indigon sinistä keltaiseen saamme villaan vhreätä sävyä. Näin muuten joskus värjäsi vaatteitaan vihreäksi itsensä Robin Hood.

Indigo on oikea värien kuningatar. Se ollut koko luonnonvärjäyksen aikakauden tärkein väriaine, jonka historia ulottuu vuoteen 1887 asti.

Indigoväri saadaan Indigofera tinctoria -nimisestä värikasvista. Suurimmat tuotantoalueet ovat Aasiassa Intiassa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa Andien ympärillä.

Indigovärin historiaan liittyy dramaattisia käänteitä. Yksi esimerkkitapaus on ajalta, jolloin indigo saapui Eurooppaan. Indigokauppiaat pyrkivät 1500- ja 1600 -luvulla Eurooppaan esittelemään uutta Aasiasta tuomaansa väriainetta. Euroopassa taas oli oma sinistä tuottavan värikasvin kasvattajien ryhmittymä, jolle uusi tuontiväri, indigo, oli uhka heidän toimeentulolleen ja tämä aiheutti yhteenottoja. Euroopassa kokonaisia kaupunkeja, muun muassa saksalainen Erfurtin kaupunki yliopistoineen oli rakennettu Euroopassa kasvatetun sinikasvin tuotolla. Väri tuotti sen viljelijöille rikkauksia. Ranskakin tuki eurooppalaisen värikasvien viljelyä värjäyttämällä armeijansa puvut siniseksi.

Indigolla värjättyihin kankaisiin käärittiin muumioita muinaisessa Egyptissä ja solmituissa villamatoissa luonnonindigo on ollut yksi pääväri. Japanissa indigovärjäyksellä ja shiborikuvioinnilla on osa kulttuuriperintöä.